Uutiset

Suomen suurimmalla sankarilla oli kouluvaikeuksia

04.06.2017

Tänään on Mannerheimin syntymäpäivä, josta on kulunut tasan 150 vuotta. Hän sai eniten ääniä Yleisradion järjestämässä kilpailussa 2004. Hän oli Suomen valkoinen kenraali sisällissodassa 1917-18, puolustusvoimien ylipäällikkö talvi- ja jatkosodassa, Suomen marsalkka ja tasavallan presidentti.

KIRJA

Teemu Keskisarja: Hulttio. Gustaf Mannerheimin painava nuoruus. Siltala, 288 s.

Teemu Keskisarjan Hulttio (2016) on kolmas Mannerheimin nuoruudesta kertova tietokirja. Stig Jägerskiöldiltä on ilmestynyt kirja Nuori Mannerheim (1964), Paavo Friman ja Lasse Lind ovat julkaisseet kirjan Kadetti Mannerheim (2011). Myös Mannerheimin omat Muistelmat (1951) kertovat nuoruudesta, tosin vasta Haminan kadettikoulusta lähtien.

                      Teemu Keskisarja on ottanut käyttöönsä kirjeitä, joita ei ole aiemmin suomennettu. Hän kiittää niistä jatko-opiskelijoitaan. Nyt onkin aarteena mm. Sophie Mannerheimin lähettämä kirje Gustafille  äidin varhaisesta kuolemasta. ”Pikku hetki siihen vain menee, kyllä, pikku hetki, sillä mitäpä elämä on muuta kuin lyhyt koeaika.”

                      Kirjan lukujen otsikot ovat osuvia Rassukka, Kidutuskammio, Onnenpoika ym. Mannerheimin lempinimet tuovat kuvaukseen  lämpimää huumoria. Tytty oli perheen piirissä käytetty nimitys, joka tuli palvelijalta ja tarkoitti lounaismurteissa nukkea. Muilla sisaruksilla oli myös kaikilla lempinimet: Issi (Sophie), Calle/Carolus (Carl), Nonne (Johan), Annicka (Anna) ja Pysen (August).  Koulussa käytetty pilkkanimi Mannaryyni johti itsepuolustukseen, ja Gustaf tunnettiin tappelupukarina, joka uhkarohkeasti ryhtyi käsikähmään itseään suurempienkin poikien kanssa. Gustafin käytös oli äidin huolena eikä turhaan, sillä Gustaf joutui sen vuoksi erotetuksi koulusta jopa kaksi kertaa. Rangaistukset tuntuvat kohtuuttomilta, mutta kuri oli ennen todella ankara — ainakin Gustaf Mannerheimille.

                      Mannerheimien suuri lapsikatras ja suvussa esiintyvä Carl-nimi hämäännyttää lukijaa aivan alussa, kun Carl-nimisiä onkin kolme: isä, isoveli ja perheen kolmas lapsi Carl Gustaf Emil Mannerheim, jota kuitenkin kutsutaan Gustafiksi. Tässä Teemu Keskisarja olisi hieman voinut armahtaa lukijaa ja antaa hänelle aikaa (selitystä) nimien osalta. Yleensä elämäkerroissa olevasta sukutaulusta on kirjassa luovuttu. Louhisaaren siirtyminen isän vararikon vuoksi pakkohuutokauppaan on kyllä värikkäästi kirjoitettu mutta se, että se tuli Carl-isän vanhemman sisaren haltuun, on selkeästi kirjassa Kadetti Mannerheim, jossa talousasioita esitetään tarkemmin.

                      Kadetti-kirjassa on myös enemmän Gustafin ensirakkaudesta Constance (Stanza) Hisingeriin, joka meni kihloihin ja avioitui kapteeni Ludvig Jägerskiöldin kanssa 1885. Heillä oli sama syntymäpäivä (4.6.) ja yhteisenä harrastuksena ratsastus ja luistelu. Nuori neiti jätti Gustafin tämän ollessa Kadettikoulussa, mikä oli ankara isku Gustafille. Häntä kiusoiteltiin tyttöystävän menetyksestä.

                      Hulttion luvut ovat sopivan lyhyitä, kerronta vauhdikasta ja iskevää. Suosittelisinkin kirjaa nuorten tietokirjaksi, jollaisia nyt kovasti kaivataan. Ainoa arveluni kohdistuu kirjan loppuun, jossa vihjaillaan homoepäilyistä. Toiseksi viimeisessä luvussa vihjailut kumotaan viittaamalla Sigmund Freudiin. Freudin mukaan ihmisen teot lähtevät joko seksuaalisuudesta tai halusta olla suuri. Mannerheimin osalta vastakohdasta ei ole epäilystäkään. Carl Gustaf Mannerheim halusi aina olla suuri. Sitä hän oli kokonsakin puolesta. Vahinko, että kirjassa ei mainita pituutta.

                      Koska kirjan nimenä on Hulttio, olisi odottanut, että isähulttiosta olisi ollut enemmän selitystä. Hän oli jättänyt opintonsa kesken. Hän esiintyi kirjailijana ja liikemiehenä. Millaisia olivat hänen kirjalliset työnsä, siitä olisi voinut kertoa. Samoin siitä, miten hän selvisi vararikostaan. Nyt tulevat kyllä esiin poikahulttion rikkeet.

Kirja on ollut hyvä lukupiirikirja. Suosittelen sitä myös nuortenkirjaksi, sillä käytöshäiriöisille se voisi olla hyvinkin koskettava kirja. En epäile sitä.

Katri Karasma

 

18.06.2017Viron kirjallisuuden opetus ainutlaatuista
04.06.2017Suomen suurimmalla sankarilla oli kouluvaikeuksia
14.04.2017Multimodaalisia tekstejä päättökokeeseen?
11.04.2017Mahtava runotaideteos
21.02.2017Joutaisiko suomen kieli vitriiniin ja museoesineeksi?
14.02.2017Kirjaystävän kutsu lentävin lausein ja symbolein
28.01.2017 13:00Osallisuuden verkkokirjoittamiseen
11.01.2017Vuoden tiedekirja -palkinto sorron uhreille
04.01.2017 13:00Väitös luokanopettajaopiskelijoiden kielitiedon kielentämisestä
31.12.2016Itsenäisyyden 100-vuotisjuhla alkaa

Siirry arkistoon »