Uutiset

Digitalisaation uusi vitsaus: valeuutinen

08.02.2018

Pietilä, A-P. 2018. Uutisissa valheita, valheista uutisia. Art House, 303 sivua.

Valheelliset uutiset ovat arkipäivää. Perinteisen median rinnalle on syntynyt valemedia. Miten tietoyhteiskunnassa on ajauduttu näin kauhistuttavaan tilanteeseen, kirjassa kerrotaan seuraten median kehitystä 1970-luvulta. On tapahtunut taantuma, suorastaan shokki — tilannetta voisi verrata kerjäläisten ilmaantumiseen kaupungin kaduille. Ihmiset eivät voi tehdä mitään, heidän täytyy vain alistua näkemään kurjuutta ja kielteisyyttä.

Jotkut voivat pitää tilannetta sananvapauden kannalta voitollisena. Nyt kuka tahansa saa sanoa kenestä tahansa mitä tahansa. Sosiaalinen media levittää valheita, väärää tietoa ja lietsoo vihaa. Se ei ole avartavan tiedon lähde. Se ei lisää ymmärrystä maailmasta. Pietilä kysyy, ovatko valeuutiset digitalisaation ja sosiaalisen median syytä. Ovatko digitalisaatio ja sosiaalinen media ”luoneet ympäristön, jossa asialliselle tiedolle ei ole sijaa ja oma mielipide on totuus?” Kirjassa käsitellään digitalisaation tuloa, sen alkuvastustusta mutta alistumista ja sen valtaan jäämistä. Sen haittoja ja muutoksia tarkastellaan lukuisin esimerkein.

Lama iski sanomalehtiin, Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksista katosi 90 % 1991-92. Sanomalehtien levikki laski pari prosenttia vuodessa. Laman jälkeen volyymit eivät elpyneet. Niillä ei ollut paluuta 90 %:n kattavuuteen. Suuri päivälehti Uusi Suomi jouduttiin lopettamaan 1991, koska ei ollut tilaajia eikä mainostuloja. Asunto- ja työpaikkailmoittelu romahti entisestään 2009. Lehdet joutuivat yt-neuvotteluihin ja irtisanomisiin.

Verkkopalveluja vastaan oli vastarintaa. Toimittajakonkarit eivät ottaneet niitä, vaan nuorimmat ja kokemattomimmat määrättiin niihin tehtäviin. Verkkotoimittamista pidettiin alempiarvoisena. Ne käynnistyivät 1997 Yleisradiossa, Taloussanomissa ja Talouselämässä. Ne eivät aluksi olleet painoviestinnän kilpailijoita eikä niitä koettu taloudelliseksi uhaksi. Niiden ulkoasut ja käytettävyys olivat kömpelöitä. Myös digitelevisio koettiin tarpeettomaksi. Sitä ei hankittu koteihin.   Sitä yritettiin lopettaa vähäisen käytön vuoksi.

Kymmenen vuoden kuluttua tuli suuri digitaalinen harppaus ja sosiaalinen media syntyi. Oltiin siis vuodessa 2007. Se oli facebookin läpimurtovuosi. Silloin internet siirtyi älypuhelimiin. Verkkopalvelujen käyttö koki räjähdysmäisen kasvun. Silloin aloittivat elokuvien vuokrauspalvelu Nerflix, Yleisradion Yle Areena ja Spotify.

Nuorten mediankäyttö on muuttunut. He eivät halua enää sanomalehteä aamukahvipöytään. He voivat lukea uutiset päätelaitteilta silloin, kun huvittaa ja sopii. Heille ei kelpaa valmiiksi koottu uutispaketti, joka ilmestyisi kerran päivässä.

Yli 65-vuotiaista on sanomalehden tilaajia 80 %, mutta 20-29-vuotiaiden ryhmässä 30 %. Sanomalehdistä luopumiseen on vaikuttanut digitalisaation (laajakaistayhteydet ja mobiililaitteet) lisäksi maahanmuuttajien lisääntyminen, työttömyyden kasvu ja lukemisen yleinen vieroksuminen. Lähes puolet 15–44-vuotiaista lukijoista on luopunut Helsingin Sanomista vuosina 1992-2006.

Facebook ei noudata journalistisia toimintatapoja eikä julkaisemisen eettisiä sääntöjä. Mielipiteet ilmaistaan tykkäämisellä, peukutuksella, hymiöillä ja suosikiksi nostamisella. Uusia käyttösääntöjä ei ole vielä.

Nuoret (18–24-vuotiaat) pitävät pääasiallisena verkon uutisvälineenä älypuhelinta. Sen sijaan yli 55-vuotiailla sen osuus on alle 20 %. Pöytätietokoneen käyttö on laskenut, tablettien käyttö on vakiintunut.

Älypuhelin on käytössä yli 80 %:lla. Suomalaiset käyttävät verkkopalveluihin keskimäärin puoli tuntia päivässä. Nuoret (15–24-vuotiaat) ovat sosiaalisessa mediassa tunnin päivässä ja internetpalveluissa kolme tuntia päivässä. Määrä on sama amerikkalaisilla. Hongkongilaiset käyttävät internetiä viisi tuntia.

Painetun sanomalehden uutiset ovat vuorokauden vanhoja verrattuna verkkouutisiin. Verkkouutisia voi seurata taukoviihteenä työpaikalla. Yleistä on kaksoiskatselu — käyttäjä seuraa perinteistä mediaa ja kommentoi sen sisältöjä sosiaalisessa mediassa.

Uutismedia joutuu sopeutumaan uuteen kansalaisuuteen. Tiedon tuottajien ja vastaanottajien roolit sulautuvat toisiinsa. Kansalainen tuottaa itse sisältöjä. Tosin Donald Trumpin presidentinvaalien yhteydessä 2016 oli joka viides Twitter-viesti robotin tuottama. Tietopalvelut moninaistuvat, sillä verkkokauppojen, pankki-, terveys-, kiinteistövälitys- ja matkapalvelujen yhteyteen sijoitetaan entistä enemmän digitaalisia uutispalveluja.

Kirja on hätähuuto uutismaailman valheellistumisen vaaroista. Kirjassa ei kuitenkaan esitetä vaatimuksia, miten asiaan pitäisi puuttua — erityisesti valtiovallan toimenpidevaatimukset puuttuvat. Kyllä poliisi valvoo verkkorikollisuutta, mutta kun se ulottuu jo tavallisiin käyttäjiinkin, pitäisi eettiset normit luoda pikaisesti. Valheuutisen levittäjän pitäisi joutua vastuuseen.

                                  Katri Karasma

a.p._pietila.jpeg

28.02.2018KRISTALLIPALLO on ilmestynyt
24.02.2018Onnea, Viro!
08.02.2018Digitalisaation uusi vitsaus: valeuutinen
29.11.2017"Kehitys ihmiseksi on jäänyt pahasti kesken", esitti Finlandia-palkinnon saanut Juha Hurme.
06.11.2017Oppiainetietoisuutta opettajille
15.08.2017Paperiperinteen loppu
03.08.2017Kieli ja kirjallisuus 100-vuotiaassa Suomessa
18.06.2017Viron kirjallisuuden opetus ainutlaatuista
04.06.2017Suomen suurimmalla sankarilla oli kouluvaikeuksia
14.04.2017Multimodaalisia tekstejä päättökokeeseen?

Siirry arkistoon »