Uutiset

Oppiainetietoisuutta opettajille

06.11.2017

Suomen kieli on ollut oppiaineena 175 vuotta. Sitä edelsi pitkä taistelu, jossa asiaa esitettiin koulukomissioille mutta turhaan, sillä esitys ei saanut enemmistön kannatusta. Vuonna 1843 senaatti hyväksyi uuden koulujärjestyksen. Se oli nimeltään Keisarillisen Majesteetin Armollinen Gymnaasi- ja Koulu-järjestys Suomen Isoruhtinanmaalle. Annettu Helsinginkaupungissa 6 p. Marraskuuta 1843. 1844. Helsinki: J. Simeliuksen Perillisten tykönä.

            Suomen kieli sai kaksi viikkotuntia yläalkeiskouluun ja lukioon. Keisari Nikolai I hyväksyi sen, sillä kylkiäisenä lisättiin venäjän tunteja ja pudotettiin ruotsi pois lukujärjestyksestä. Nikolai olisi hyväksynyt suomen kielen jo kaksi vuotta aiemmin mutta senaatti viivytteli.

            Äidinkielen tulo Euroopan kouluihin oli 1800-luvun ilmiö. Näin oli Saksassa, Englannissa, Hollannissa ja Ruotsissa. Äidinkieli havaittiin hyödyllisemmäksi ja ymmärrettävämmäksi kuin latina.

            Sitä ennen olivat fennofiilit kirjoitelleet asiasta sanomalehtiin. Eerik Kustaa Ehrström vaati Åbo Morgonbladissa 1821 suomen kielen kohottamista kansalliskieleksi. Kouluissa olisi jo seuraavana vuonna pitänyt aloittaa suomen kielen opetus. Ylioppilaat allekirjoittivat adressin 1821, jossa he paheksuivat sitä, että itseään sivistyneenä pitävän täytyy puhua suomea huonosti. Ruotsiksi kirjoitetut asiakirjat jäävät suomenkielisille epäselviksi eikä kansan enemmistö voi niitä ymmärtää. Tarton yliopistoon oli perustettu viron lehtorin virka, joten vastaavaa tarvittiin myös suomen kieleen. Adressi luovutettiin rehtorille lukukauden avajaisissa. Se oli osoitettu keisarille, joka oli silloin Aleksanteri I.

            Yliopiston konsistori hylkäsi anomuksen. Kaunopuheisuudestaan tunnettu prof. J. Fr. Wallenius vastusti jyrkästi Ehrströmin esityksiä. Opiskelijoiden anomuksesta hän esitti, että nuorison harrastukset ovat perin vaihtelevia ja muuttuvia. Suomen kielen opastajia oli hänen mielestään saatavissa helposti yliopiston ulkopuolella. Hän kummasteli niitä virkamiehiä, jotka katsoivat velvollisuudekseen perehtyä suomen kieleen.

            Arkkipiispa Erik Gabriel Melartin teki useita yrityksiä vuodesta 1833 lähtien saadakseen suomen kielen oppiaineeksi kouluihin ja suomenkielisten oppikirjojen laatimista. Hän teki ehdotuksia koulukomissioissa mutta ei saanut enemmistön kannatusta. Valkjärven kirkkoherra Johan Stråhlman oli ehdottanut suomen kieltä kouluihin oppiaineeksi jo 1810-luvulla.

            Haminan kadettikoulussa oli ollut kokeilu suomen kielen opetuksesta ruotsinkielisessä oppikoulussa jo 1820-luvulla. Kokeilu loppui kuitenkin 1830-luvulla. Kadetit olivat ruotsinkielisiä, vain muutama oli suomenkielinen. Venäjän- ja saksankielisiäkin oli enemmän kuin suomenkielisiä.

            Äidinkielen opettajien oppiainetietoisuutta pitäisi lisätä. He eivät tiedä suomen kielen tulosta oppiaineeksi kovinkaan paljon. Sen vaikeudet ovat nykyihmisiltä salassa. Juhlapäivää 6.11. pitäisi juhlia, samoin vuoden 1843 opetussuunnitelman voimaan tulon päivää 24.8. pitäisi huomata. Silloin pitäisi olla näyttelyitä, jossa kerrottaisiin, että äidinkieli ei suinkaan ole ollut aina itsestäänselvyys. Sen puolesta on jouduttu taistelemaan. Itsenäisyyden edellytyksenä suomen kieli on välttämättömyys.

 

                                                                        Katri Karasma

06.11.2017Oppiainetietoisuutta opettajille
15.08.2017Paperiperinteen loppu
03.08.2017Kieli ja kirjallisuus 100-vuotiaassa Suomessa
18.06.2017Viron kirjallisuuden opetus ainutlaatuista
04.06.2017Suomen suurimmalla sankarilla oli kouluvaikeuksia
14.04.2017Multimodaalisia tekstejä päättökokeeseen?
11.04.2017Mahtava runotaideteos
21.02.2017Joutaisiko suomen kieli vitriiniin ja museoesineeksi?
14.02.2017Kirjaystävän kutsu lentävin lausein ja symbolein
28.01.2017 13:00Osallisuuden verkkokirjoittamiseen

Siirry arkistoon »