Sähköinen yo-koe

Ajatuksia sähköisen ylioppilaskokeen kehittämisestä

Kehittämistä käsitteleviä opuksia

Luin Outi Ojan kirjan Kohti kokonaisvaltaista tulkintaa (Art House 2017) ja kuuntelin hänen luentonsa Viikin normaalikoulussa 20.4.2017. Hänen arviointi- ja tulkintamallinsa on kannatettava. Sen voisi ottaa käyttöön yo-kokeiden arvioinnissa. Tosin se on yleinen ja vaatii tehtäväkohtaista pisteityssuunnitelmaa.

Luin Sara Routarinteen raportin Tiedon valintaa ja arvioinnin taitoja. Raportti ylioppilastutkinnon toisen äidinkielen kokeen kehittämiskokeilusta yhdeksässä suomenkielisessä lukiossa 2012-2013. (Ylioppilastutkintolautakunta 2014.) Hän oli esitellyt sitä Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien foorumissa, mutta silloin esitys oli siinä määrin lyhyt, että en saanut siitä hyvää käsitystä. Tehtävissä oli liian "luonnontieteellisiä" tekstejä, mikä tympäisee minua. Olihan siellä kyllä Mannerheimista ja oli yksi puhtaasti kirjallisuutta käsittelevä teksti Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Oli kuitenkin hämmästyttävää, että tehtävään vastasi 150 opiskelijasta vain neljä eli alle 3 %.  Sen tehtävät olivat seuraavat:

1) Millaista keskustelua Sofi Oksasen Puhdistus-romaani on herättänyt? Pohdi, mistä keskustelun moniäänisyys johtuu?               

2) Arvioi romaanin (näytelmän ja/tai elokuvan) yhteiskunnallista merkitystä aineiston ja tietojesi varassa.

3) Millaisen kuvan Viron lähihistoriasta se antaa? Arvioi eri tekstien luotettavuutta tiedonlähteenä.

Aineistona oli romaanista katkelma, Pekka Tarkan palkinnon luovutuspuheesta katkelma 2008, Jaan Kaplinskin blogi, verkkouutinen Ministeri puolustaa Puhdistusta, Kari Kokon blogi ja Sirpa Pääkkösen essee Viron kirjallisuus tarvitsee Sofi Oksasta. Yhteen tehtävään piti vastata. Vain tehtävään 2 vastattiin. Kuusi pistettä saanut abiturientti aloitti seuraavalla lauseella: "Sofi Oksasen näytelmä ja romaani Puhdistus, josta on tehty myös elokuvaversio, on laajalle levittyään saavuttanut niin suosiota kuin negatiivistakin arvostelua. Teoksen yhteiskunnallinen merkitys nousee esille ajankohtaisessa keskustelussa: esimerkiksi Pekka Tarkan puhekatkelmassa Finlandia-palkinnon jakotilaisuudessa korostetaan romaanin kulttuurillista arvoa, kun taas kirjailija Jaan Kaplinskin blogikirjoituksessa, Helsingin Sanomien digilehden uutisessa Ministeri puolustaa Puhdistusta ja Sirpa Pääkkösen esseessä Viron kirjallisuus tarvitsee Puhdistusta kirjan, näytelmän ja elokuvan merkitys historian ja virolaisen yhteiskunnan kuvaajana painottuu." [Aloittaa tiivistelmällä, Routarinteen merkintä.]

Seuraavassa kappaleessa kirjoittaja ottaa esille Pekka Tarkan maininnan Oksasen kirjoitustaidoista. Hän osaa yhdistää nykyhetken ja menneen, hänellä on kyky kuvata aikoja ja paikkoja vivahteikkaasti, kokonaisuus on "jäntevä, julma ja ehjä". [Perustelee merkitystä kulttuuriaarteena, Routarinteen merkintä.] Seuraavaksi otetaan esille se, että Aliide ei paljasta sota-ajan tietoja. Nuori tyttö Zara pakotetaan myymään itseään. [Arvottaa tematiikkaa naisnäkökulmasta, Routarinteen merkintä.] Seuraavassa kappaleessa kirjoittaja nostaa yhteiskunnalliseksi merkitykseksi Puhdistuksen miljöön, joka kuvaa 1900-luvun neuvosto-Viroa. Viron lähihistoria on virolaisille liian arka asia, Viron uudessa polvessa ei ole Oksasen kaltaista kirjailijaa. Pääkkönen nosti esiin sen, että siksi Oksasen kaltaista kirjailijaa tarvitaan. [Pohtii teoksen merkitystä virolaisten kansallisessa identiteettityössä, Routarinteen merkintä.] Toiseksi viimeisessä kappaleessa kirjoittaja on Routarinteen merkinnän mukaan käsitellyt keskustelun riitasointuja.

Puhdistuksen yhteiskunnalliseksi merkitykseksi kirjoittaja kiteyttää lopuksi: "Se pitää yllä kirjallisuuden tasoa ja samalla auttaa virolaisia käsittelemään menneisyyttään."

Palautteessa opiskelijat katsoivat, että materiaalia oli liikaa.

Sähköisestä yo-kokeesta

Jos tuleva koe on vain yksipäiväinen ja ehkä vain nelituntinen, mihin Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän esitys Gaudeamus igitur — ylioppilastutkinnon kehittäminen (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:16) päätyy, uusi tutkinto on suunniteltava ja mitoitettava uudella tavalla. Laajasta tekstikäsityksestä voitaisiin luopua ja keskittyä oppiaineen omiin sisältöihin. Silloin voi olla seuraavat tehtävät, joista tehtävät 1 ja 2 olisivat pakolliset. Vaihtoehtona olisi tehtävä 3, jolloin kirjoittaja, joka suuntautuu luovaan kirjoittamiseen, voisi valita vain luovan kirjoittamisen jokeritehtävänä.

 1. Kriittisen lukutaidon tehtävä, virikkeitä Sari Routarinteen (2014) tutkimuksesta (oman aineen sisällöistä)

 2. Kirjallisuustehtävä (mielellään klassikosta)

 3. Luovan kirjoittamisen jokeritehtävä

Luovan kirjoittamisen tehtävään kokelas voi tarttua, jos tarjolla on hänelle sopiva ja häntä innostava aihe. Hänen ei tarvitsisi kuitenkaan väkisin ryhtyä vääntämään tekstiä. Joskus aiheet ovat olleet niin tympäisevät ja kireät, että niistä ei haluaisi kirjoittaa. Nyt kun olisi vain yksi aihe, se ei mitenkään voisi miellyttää kaikkia. Se ei saisi olla pakollinen.

Kirjallisuustehtävän pitäisi saada omat raamit. Siinä pitäisi olla analyysi eli "erittele ja tulkitse". Tekstin pitäisi olla novelli tai katkelma romaanista tai näytelmästä. Jos analyysikohteena olisi runoja, sen lisänä voisi olla vaihtoehtoisena toinen kirjallisuustehtävä. Runoanalyysia ei voida tehdä kaikille pakolliseksi. Kirjallisuustehtävässä voisi olla muutama vaihtoehto. Se vaatii myös kokeilun.

Gaudeamus igitur -työryhmäesitys on koonnut esittelyt ulkomaisista kokeista. Ne ovat aivan liian ympäripyöreät. Äidinkielen kokeita ei kuvata juuri lainkaan. Niistä olisi saanut olla tarkat kuvaukset, jotta ne olisivat voineet mahdollisesti antaa virikkeitä suomalaisen kokeen kehittämiseen.

Vapaa internetin käyttö ei ole toivottava, sillä silloin pitäisi olla käytössä plagioinnin tarkastus -ohjelma.  Oikolukuohjelmaa ei myöskään tarvita, sillä kokelaan tulee osata äidinkielensä kirjoitusnormit.

Jos tavoitteena on selvittää yo-kokeessa korkeakoulukelpoisuutta, pitäisi lähteiden merkintään kiinnittää huomiota. Niiden suositeltavasta käytöstä pitäisi olla ohjeet ja arviointiesimerkit.

Katri Karasma